Toivo syntyi Namibiassa 1970-luvulla – samalla myös hänen vanhemmillaan heräsi toivo paremmasta huomisesta. Pojalle annettiin nimi kaukaa Suomesta tulleiden lähetystyöntekijöiden mukaan, mikä onkin ollut yleinen tapa Namibiassa.

Toivo ja hänen maansa ovat saaneet apua myös Suomesta kehitysyhteistyön muodossa. Avun turvin Toivo on pystynyt kouluttautumaan lääkäriksi ja auttamaan konkreettisesti maataan kehittymään ja näkemään tulevaisuuden hitusen toiveikkaampana.

Viime aikoina kylmästä Pohjolasta on kantautunut Namibiaan hyviä uutisia. Suomessa on herännyt ennennäkemätön talkoohenki – talkoohenki, josta on kohissut koko valtakunta. Talkoita kutsutaan Toivotalkoiksi, mikä erityisesti riemastutti Toivoa. Talkoiden tavoitteena on kuulemma parantaa hyvinvointia ja kannustaa toimeliaisuuteen.

Tämä kuulosti Toivosta juuri siltä, mitä on jo vuosia odotettu maailman köyhimmissä kolkissa, ja siksipä hän käärikin välittömästi hihansa ja tuli Suomeen osallistuakseen näihin mainioihin talkoisiin.

Toivo ei vaadi paljoa. Toivolle riittää, että talkoohenki nostaisi Suomen kehitysavun 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta. Nyt Suomella on mahdollisuus osoittaa ymmärtävänsä, että maailma on kokonaisuus, jossa kaikkien etu on, että myös köyhimmistä pidetään huolta. On kyse globaaleista toivotalkoista, todellisesta vastuunkannosta ja kuuntelemisesta, isolla korvalla.

Toivo tietää myös, ettei kehitysyhteistyö yksin riitä: lisäksi tarvitaan kauaskatseista ja reilua kauppa- ja talouspolitiikkaa.