Finanssikriisi horjuttaa kehitysmaidenkin taloutta ja kymmenissä maissa kärsitään edelleen ruokakriisistä. Kehityspolitiikalla Suomikin osallistuu kriisien lievittämiseen ja ehkäisemiseen.

Toivo-kampanja haastaa hallitusta ja kansanedustajia keskusteluun kehityspolitiikan linjoista. Hallituskauden puoliväli on sopiva hetki keskustelulle. Tutustu tohtori Toivon teeseihin!

Keskustelun avoimuus on tärkeää, kun etsitään toivoa maailman kriiseihin. Kriisitalkoisiin tarvitaan mukaan myös kansalaisyhteiskunta ja muut toimijat. Tässä on Suomenkin hallituksella parannettavaa.
Valitettavasti tiedonsaanti on tämän hallituksen aikana ollut vähemmän avointa kuin aiemmin. Esimerkiksi Suomen suunnitelmat kehitysavun suuntaamisesta kahdeksassa pääyhteistyömaassa, eli niin sanotut osallistumissuunnitelmat, eivät ole eduskunnan tai kansalaisjärjestöjen saatavissa.

Kehitysyhteistyöllä luodaan elämän edellytyksiä: Vuoden 1990 jälkeen esimerkiksi lapsikuolleisuus köyhissä maissa on laskenut neljänneksellä. Jotta kehitys jatkuu, tulee Suomen pitää kiinni kansainvälisistä sitoumuksista nostaa kehitysapu 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta vuoteen 2015 mennessä.

Haavoittuvimpien ihmisten tukeminen on kehitysyhteistyössä yhä tärkeämpää, koska globaalit kriisit uhkaavat voimistaa eriarvoisuutta. Huolestuttavasti niin kutsutuiksi poikkileikkaaviksi teemoiksi valitut naisten, lasten, vammaisten ja alkuperäiskansojen oikeudet sekä hiv/aids jäävät Suomen kehitysyhteistyössä käytännössä huomiotta, toteaa tuore Valtiontalouden tarkastusviraston selvitys (2008).

Kestävää kehitystä tuo ihmisoikeusperustainen kehitysyhteistyö. Kehitys ruokkii itseään, kun emme vain vie kehitysmaihin teknologiaamme tai suomalaisosaajia vaan keskitymme köyhien ihmisten oman sananvallan ja toimeliaisuuden tukemiseen.

Ruokakriisien ehkäisemiseksi on tärkeää parantaa maailman elintarvikemarkkinoiden vakautta lisäämällä ruuantuotantoa kehitysmaissa. Kehitysmaat esimerkiksi tarvitsevat kauppasopimuksissa oikeuden tukea ja suojella omaa maataloustuotantoaan.

Finanssikriisikin koskettaa kansainvälisestä rahoituksesta ja kaupasta riippuvaisia kehitysmaita. Vastaavien kriisien ehkäisemiseksi pitää parantaa rahoitusmarkkinoiden läpinäkyvyyttä. Esimerkiksi veroparatiisien salailuoikeuden kaventaminen ehkäisisi kriisejä ja vähentäisi myös pääoman valumista kehitysmaista veroparatiiseihin.