Yritysten täytyy noudattaa lakeja, minkä lisäksi ne ovat vastuussa osakkeenomistajilleen. Monien mielestä yritysten tulisi myös toimia vastuullisesti niin ympäristöä kuin sosiaalisia kysymyksiä ajatellen - ei esimerkiksi käyttää lapsityövoimaa tai dumpata jätteitään jonnekin vain siksi, että se on paikallisen lain mukaan sallittua.

Yhä useammat yritykset ovat tehneet vapaaehtoisia yhteiskuntavastuuohjelmia. Monet polttoaineyritykset ovat myös mukana vapaaehtoisissa sertifiointijärjestelmissä. Esimerkiksi Neste Oil on ilmoittanut käyttävänsä pelkästään sertifioitua palmuöljyä heti, kun sitä on saatavilla.

Sertifiointi tarkoittaa, että tietyt kriteerit täyttävät, esimerkiksi ympäristön kannalta kestäviä tuotantotapoja noudattavat yritykset voivat merkitä tuotteensa laatumerkillä. Sertifiointi antaa vastuuta kuluttajille, joiden toivotaan maksavan enemmän sertifioidusta, ympäristöystävällisestä tuotteesta.

Liikenteen biopolttoaineille tai niiden raaka-aineille ei ole vielä olemassa sertifikaatteja, mutta niitä kehitetään parhaillaan monella taholla.

Rinnalle lainsäädäntöä

Sertifiointi ei kuitenkaan ratkaise ongelmaa raaka-aineen, esimerkiksi palmuöljyn, kysynnän kasvaessa voimakkaasti. Kasvavilla markkinoilla sertifioimattomallekin tuotteelle löytyy ostajia, mikä tarkoittaa, että vain pieni osa tuottajista sitoutuu järjestelmään.

Sertifiointijärjestelmien ongelma on myös se, että ne keskittyvät usein tuotteiden ympäristövaikutuksiin. Sosiaalisia kriteereitä ei ole juurikaan huomioitu.

Suomessa biopolttoaineille on pian mahdollista hakea pohjoismaista ympäristömerkintää, joutsenmerkkiä. Joutsenmerkkiä koskevat samat ongelmat kuin sertifiointia yleensä: kysynnän kasvu itsessään uhkaa sademetsiä, vaikka osa tuotannosta olisikin valvottua.

Sertifioinnin kaltaisten, vapaaehtoisuuteen perustuvien järjestelmien lisäksi tarvitaan siis sitovampia kansainvälisiä sopimuksia ja lainsäädännöllisiä toimia.

Suomi voi edistää asiaa osallistumalla aktiivisesti kansainväliseen työhön yritysten yhteiskuntavastuuohjeistusten vahvistamiseksi.

Yhteiskuntavastuun periaatteita on linjattu sekä Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:ssa että YK:ssa. YK:n normit vuodelta 2003 asettavat valtioille perimmäisen velvollisuuden varmistaa ihmisoikeuksien toteutuminen myös yritysten toiminnassa. Nämä normit olivat askel kohti laillisesti sitovia sääntöjä, mutta niihin ei valitettavasti liity valvontamekanismia.

Suomen tulee myös tukea aloitteita, jotka velvoittavat kehitysmaissa toimivia yrityksiä raportoimaan toiminnastaan entistä läpinäkyvämmin. Yli 300 kansalaisjärjestön "Publish What You Pay" -koalitio on ehdottanut, että erityisesti kaivos-, öljy- ja kaasualan yritysten tulisi raportoida tuloistaan ja menoistaan maakohtaisesti. Aloite on saanut tukea muun muassa Euroopan parlamentilta ja Maailmanpankilta. Suomen tulisi aktiivisesti tukea aloitteiden laajentamista kattamaan yhtäläisesti kaikkialla ja kaikilla aloilla toimivat monikansalliset yritykset.