Tulisiko Suomen mielestänne lisätä vai vähentää kehitysapuaan?

Suomi on sitoutunut nostamaan kehitysavun 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta. Nykyisessä hallitusohjelmassa takarajaksi on asetettu vuosi 2010, EU:n jäsenmaiden keskinäisessä sopimuksessa vuosi 2015. Tänä vuonna Suomi käyttää apuun 670 miljoonaa euroa, eli 0,42 prosenttia kansantaloudesta, muut teollisuusmaat 0,15-1 %:n välillä.

1. Nostaa apu 0,7 prosenttiin viimeistään tulevan hallituskauden loppuun vuoteen 2011 mennessä.
2. Nostaa apu 0,7 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä.
3. Nostaa apua taloudellisen tilanteen salliessa.
4. Pitää apu nykyisellä tasolla tai laskea sitä.

Ehdokkaan kommentti: Suomen kehitysyhteistyöpanos tulee nostaa asteittain takaisin YK:n suosittamaan 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta. Lähes kaikkien puolueiden ja Vanhasen hallituksen allekirjoittama tavoite kehitysyhteistyömäärärahojen korotuksesta 0,7 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä on hyvin haasteellinen, koska 2003-2007 vaalikautena se saatiin korotetuksi vain 0,43 prosenttiin bruttokansantulosta. Kristillisdemokraatit ovat valmiita pitämään kiinni kehy-määrärahojen nopeasta korotusaikataulusta. Mielestämme hitain mahdollinen korotusaikataulu on kasvu-ura, jolla tavoite saavutetaan vuoteen 2015 mennessä. Määrällisen panostuksen lisäksi tarvitaan parannusta myös kehitysyhteistyön laatuun ja vaikuttavuuteen. Kansalaisjärjestöillä on kehitysyhteistyössä tärkeä rooli, ja valtion tulee kanavoida merkittävä osuus kehitysyhteistyövaroista luotettavien järjestöjen hankkeisiin. Varoista osa on suunnattava kotimaassa tehtävään kehityskasvatus- ja tiedotustyöhön.

Tulisiko Suomen mielestänne tukea kansainvälisten verojen käyttöönottoa?

Verotus on tähän asti ollut itsenäisten valtioiden yksinoikeus. Tällä hetkellä yli 40 maata tutkii kansainvälisten verojen käyttöönottoa vähentääkseen haitallista kansainvälistä toimintaa kuten valuuttakeinottelua ja rahoittaakseen kansainvälisiä palveluja, kuten ympäristönsuojelua, terveydenhuoltoa tai huumekaupan ehkäisyä. Verojen kokonaistaso ei välttämättä nouse.

1. Ehdottomasti pitäisi.
2. Joidenkin kansainvälisten verojen käyttöönottoa tulisi ainakin harkita esimerkiksi köyhyyden vähentämiseksi kehitysmaissa.
3. Toistaiseksi ei ole riittäviä syitä kehitellä kansainvälisiä veroja.
4. Ei missään tapauksessa.

Ehdokkaan kommentti: Kansainvälinen pääomaliikkeiden ja keinottelun verottamiseen tulee etsiä ratkaisua. Kannatan Tobinin esittämän verotuksen toteuttamista.

Miten Suomen tulisi mielestänne suhtautua kansainväliseen kauppaan?

Avoin ulkomaankauppa on monen mielestä paras keino synnyttää vaurautta. Kauppaneuvotteluissa päätetään teollisuustuotteiden lisäksi ruuan ja luonnonvarojen kaupasta sekä peruspalveluiden kaupallistamisesta. Nykyiset teollisuusmaat suojasivat nuoria yrityksiään kansainväliseltä kilpailulta vaurastumisensa alkuvaiheissa.

1. Suomen on pyrittävä vapaakauppaan kaikilla tuotannonaloilla ja tuettava kaupan esteiden poistamista kaikkien maiden väliltä.
2. Kaupan vapauttamisesta on yleensä hyötyä, mutta en kannata sitä kaikkien tuotteiden osalta.
3. Kaupan vapauttamisesta on usein hyötyä, mutta ei kaikkien tuotteiden kohdalla. Lisäksi kehitysmaille tulee antaa mahdollisuus tukea ja suojata omaa tuotantoaan paikallisen yritystoiminnan kehittämiseksi.
4. Kaupan vapautuminen on lisännyt globaalia eriarvoisuutta ja uhkaa hyvinvointia myös teollisuusmaissa, esimerkiksi Kiina-ilmiön kautta. Kaikille maille tulee antaa mahdollisuus suojata tuotantoaan.

Ehdokkaan kommentti: Suomen tulee kannustaa EU:a ponnistelemaan Dohan kehitysohjelman tavoitteiden toteuttamiseksi. EU:n tulee jatkaa myös oman kansainvälisen kauppapolitiikkansa uudistamista oikeudenmukaisemman kansainvälisen kauppajärjestelmän luomiseksi. Nykyistä vapaampi maailmankauppa avaisi teollisuusmaiden ovet kehitysmaiden maataloustuotteille ja tekstiilituotteille.

Tuleeko Suomen mielestänne tukea seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia kehityspolitiikassaan?

Suomi tukee kehityspolitiikassaan sukupuolten välistä tasa-arvoa muun muassa edistämällä seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia. Näihin kuuluvat muun muassa ehkäisymenetelmien saatavuus, äitiysterveys ja seksuaalikasvatus. Seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeuskysymyksiä kuitenkin vastustetaan uskonnollisten ja moraalisten periaatteiden vuoksi, myös osassa Euroopan unionin jäsenmaita.

1. Ehdottomasti: ne ovat ihmisoikeuksia ja Suomen tulee tukea niitä kehityspolitiikassaan sekä EU:ssa että YK:ssa.
2. Silloin kun mahdollista: ne ovat kannatettavia tavoitteita ja Suomen tulee pyrkiä tukemaan kehitysmaiden omia ponnisteluita niiden edistämiseksi.
3. Ei: Niiden edistäminen on kunkin maan sisäinen asia eivätkä ne ole olennaisia köyhyyden vähentämisessä.

Ehdokkaan kommentti: Tiheästi toistuvat raskaudet, synnytykset ilman ammattiapua sekä imettäminen vievät kehitysmaissa naisten voimia. Naisten ruumiillisuutta koskemattomuutta loukkaavia kulttuurisia käytäntöjä. Noin kaksi miljoonaa tyttöä joutuu vuosittain sukuelinten silpomisen kohteeksi. Tutkimukset ovat osoittaneet naisten aseman parantuneen koulutuksen kautta. Tämä näkyy mm. vähentyneenä syntyvyytenä, lasten kuolleisuudella. �itien koulutus on lisännyt myös lasten koulutusta.

Mikä kanta vastaa parhaiten näkemystänne äärimmäisen köyhyyden ja rikkaiden maiden turvallisuuden välisestä yhteydestä?

1. Suomalaisten turvallisuuden takaa varmimmin itsenäinen ja uskottava puolustus, johon on myönnettävä enemmän resursseja.
2. Suomen puolustus alkaa rajojemme ulkopuolelta. Suomen pitää osallistua aktiivisemmin sotilaalliseen kriisinhallintaan ja rauhanturvaamiseen maailman kriisialueilla.
3. Terroristijärjestöjen kannatusta voidaan vähentää demokratiaa ja ihmisoikeuksia tukevalla kehitysyhteistyöllä. Suomen tulee keskittää kehitysapu terrorismin vähentämisen kannalta keskeisiin maihin.
4. Köyhyys ruokkii epidemioita, ympäristötuhoja ja huumerikollisuutta, jotka ovat uhka myös suomalaisille. Suomen tulee keskittää kehitysapu köyhimpiin maihin.

Ehdokkaan kommentti: Kaikki em. kohdat ovat tärkeitä Suomen turvallisuuden kannalta. On tärkeää hoitaa ja vahvistaa hyviä ja luottamuksellisia suhteita erityisesti rajanaapureihimme ja Itämeren alueen maihin. Euroopassa, etenkin sen pohjoisella laidalla, riskit sotilaalliseen konfliktiin ovat vähäisiä, mutta tämä ei merkitse sitä, että perinteisiä turvallisuusuhkia varten ei tarvitsisi varautua. Maamme puolustuskyvystä tulee huolehtia. Suomen tulee kuitenkin panostaa entistä enemmän uudentyyppisiin turvallisuusuhkiin, joita voivat aiheuttaa esimerkiksi terroristit tai kansainväliset rikollisjärjestöt. Myös suuronnettomuuksiin, luonnonkatastrofeihin ja maailmanlaajuisiin epidemioihin tulee varautua järjestelmällisesti ja yhteistyössä EU:n ja muun kansainvälisen yhteisön kanssa. Maailmanlaajuisesti suurimmat ongelmat ja riskit liittyvät valvomattomiin aseisiin, terrorismiin, köyhyyteen, alueellisiin kriiseihin ja kansanryhmien välisiin jännitteisiin sekä ilmastonmuutokseen ja luonnon saastumiseen. Suomen tulee edistää kestävää kehitystä, vakautta ja rauhaa, oikeusvaltion periaatteita sekä ihmisarvon ja ihmisoikeuksien toteutumista koko maailmassa. Suomi toteuttaa omaa itsenäistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa ja osallistuu EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan harjoittamiseen sekä toimii aktiivisesti erilaisissa kansainvälisissä järjestöissä. Suomen tulee edistää YK:n ja sen alajärjestöjen toimintakyvyn parantamista ja sen hallinnon tehostamista.