Olemme viime aikoina tormanneet usein ilmioon, joka saattaisi kiinnostaa myos globbari-aktiiveja. Ghanassa ei juurikaan turisteja nay, mutta sen sijaan maa on taynna nuoria eurooppalaisia ja pohjoisamerikkalaisia vapaaehtoistyontekijoita.

Ihmiset ovat Ghanassa muutamasta viikosta jopa vuoteen ja toimivat mita erilaisimmissa tehtavissa: orpokodeissa, kouluissa, sairaaloissa seka kulttuuri- ja ymparistohankkeissa. Heidan kanssaan keskustellessa esiin ovat nousseet kysymykset vapaaehtoistyon hyodyllisyydesta ja mielekkyydesta.

Vapaaehtoisten tarinoissa ainut kaikkia yhdistava piirre on ollut tavoite vaikuttaa maailman ongelmiin ja olla mukana kaytannon kehitystyossa. Taman jalkeen jokaisella oli oma tarinansa, jotka toivat esiin eri puolia vapaaehtoistyosta ilmiona.

Yhdysvaltalainen Susan oli tullut Ghanaan kolme kuukautta sitten tekemaan vapaaehtoistyota Kakumin luonnonpuistossa, jossa han toimi kestavan kehityksen hankkeen parissa. Han toimi osana ryhmaa, joiden vastuulle kuului hankkeen suunnittelu ja toteutus, seka yhteydenpito paikallisiin kylayhteisoihin. Han naki tehtavansa olleen aarimmaisen mielenkiintoinen ja opettava, mutta ennen kaikkea hanella oli vahva tunne, etta han oli saanut olla mukana vaikuttamassa Ghanan luonnon kestavaan suojeluun. Susan oli mielestaan tehnyt tyota, josta oli selvaa kaytannon hyotya.

Saksalainen Nick puolestaan oli ollut seitseman kuukautta Kofriduon sairaalassa vapaaehtoisena. Vaikkakin han oli nauttinut kokemuksestaan, oli hanen asenteensa koko vapaaehtoistyota kohtaan muuttunut kriittiseksi. Hanen mielestaan hanen tyostaan ei ollut paikalliselle yhteisolle juurikaan hyotya, vaan hyodyn hanen tyostaan sai suuri, kansainvalinen vapaaehtoistyon jarjestanyt yritys. Nick epaili, etta hanen rahansa olisi voitu kayttaa huomattavasti tehokkaammin kehityksen eteen, elleivat rahat olisi valuneet lentoihin ja muihin kustannuksiin.

Tanskalainen Ana oli ollut vuosi sitten toissa orpokodissa Accrassa. Tana kesana han oli poikaystavansa kanssa Ghanassa lomalla ja tapaamassa orpokodin lapsia. Han korosti useasti, kuinka hieno kokemus vapaaehtoistyo oli hanelle ollut, ja kuinka han oli saanut siita kokemusta ja nakemysta kotiinviemisiksi Tanskaan. Tanskaan saavuttuaan han on ollut aarimmaisen aktiivisesti vaikuttamassa kehityskysymyksiin ja toiminut maahanmuuttojarjestossa. Hanen mielestaan vapaaehtoistyo kantoi hedelmaa kauan itse tyon paattymisen jalkeen. Ja naista hedelmista Tanska saa nyt nauttia.