Ystävänpäivävarustukseen kuuluu vino pino pinkkejä kortteja, hempeitä ajatuksia ja Postin vuotuinen erikoismerkki. Suomessa suuri rakkauden juhla on kulminoitunut kansallisiin korttitalkoisiin. Mutta kenelle sen kortin raapustaisi? Miksi tuhrata korttien kanssa, kun juuri kommentoi yhden kaverin statusta, meilasi toiselle ja illalla on kolmannen kanssa skypessä treffit?

Entä jos muistaisi niitä, joille kortilla on oikeasti väliä? Postia Ministerille -tempauksessa muistetaan pääministeri Vanhasta ja valtiovarainministeri Kataista persoonallisin postikortein, joissa kehotetaan päättäjiä seisomaan kehitysyhteistyövaroista antamiensa lupausten takana.

Suomi lupasi 0,7 prosenttia kansantulostaan kehitysyhteistyöhön ensimmäisen kerran jo 40 vuotta sitten. Tavoite on edelleen saavuttamatta. Silti muut Pohjoismaat, kuten Ruotsi ja Norja, ovat lunastaneet lupauksensa.

Huonossa taloustilanteessa monet maat sortuvat tinkimään niiltä, joilla jo valmiiksi on vähiten. Avun jatkuvuudella ja ennustettavuudella on kuitenkin köyhissä maissa valtava merkitys. Köyhyyden vähentäminen on monin kerroin haastavampaa, jos kehitysyhteistyövarat heittelehtivät vuodesta toiseen – tai rahoitus yllättäen katkeaa.

Ollaan tänä vuonna ystäviä kehittyville maille. Pidetään Matin ja Jyrkin mielessä, ettei ystäviä hylätä huonona hetkenä ja muisteta vain silloin kun itsellä menee hyvin. Meillä suomalaisilla on maine ihmisinä, joihin tutustuminen ei ole aivan helpoimmasta päästä, mutta joista kerran ystävän saatuaan saa ystävän loppuiäksi.

Kerrotaan tämä myös ministereille. Heidän tehtävänsä on viedä viestiä eteenpäin.