Kepassa 7.10. järjestetyssä sukupuoli ja kehityspolitiikka -tilaisuudessa pohdittiin tasa-arvokysymysten huomioimista kehitysyhteistyössä sekä mietittiin, miksi tasa-arvokysymyksiä ovat ratkomassa aina naiset. Tilaisuuden järjestivät Solidaarisuus ja FinnWID.

Ulkoministeriö laati viime kesänä läpileikkaavien teemojen toimintaohjeen, jossa velvoitetaan ministeriötä huomioimaan kaikessa toiminnassaan sukupuolten tasa-arvo sekä naisten ja tyttöjen oikeudet. Toimintaohjeen tavoitteena on parantaa läpileikkaavien teemojen toteutumista, johon siis tasa-arvokysymyksetkin sisältyvät. Myöhemmin on vielä tulossa yhden sivun käytännönohjeet tasa-arvon huomioimiseksi. Toimintaohje sai järjestöiltä kiitosta, vaikka toivetta olikin vielä kattavammalle strategialle.

Järjestöistä kyseltiin myös, tarkoittaako toimintaohje parempaa raportointia läpileikkaavien teemojen toteutumisesta Suomen kehitysyhteistyössä. Tähän ei kuitenkaan ministeriön taholta tullut selkeää vastausta, vaan todettiin, että pyritään aina raportoimaan asiasta, eikä nyt ainakaan ole mitään syytä, miksei raportoitaisi.

Huolta järjestöissä herätti myös joidenkin maiden vaikea poliittinen tilanne. Tasa-arvoon liittyvä työ on muuttunut mahdottomaksi Etiopiassa, jossa uusi kansalaisjärjestölaki on kieltänyt ihmisoikeustyön. Tällöin läpileikkaavien teemojen toteutus hanketyössä on mahdotonta, vaikka järjestöillä itsellään olisikin siihen tahtoa. Toinen vaikea maa on Suomen pitkäaikainen kumppani Nicaragua, joka suhtautuu kielteisesti kaikkiin tasa-arvohankkeisiin.

Pohdintaa herätti sukupuolten välinen työnjako tasa-arvoasioissa: hyvin usein naiset keskenään pohtivat naisia koskettavia asioita. Näin käy Suomessa mutta vielä enemmän monissa kehitysmaissa. Asian tiimoilta lobattavat ihmiset taas ovat monesti miehiä, kuten kauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen, valtiovarainministeri Jyrki Katainen ja pääministeri Matti Vanhanen.

Monien tasa-arvon parissa työskentelevien järjestöjen ongelmana on hankkeiden ja kampanjoiden markkinointi niin, että ne vetoaisivat myös miehiin. Toisaalta vaarana on köyhyyden "teknistyminen". Myös ihmisoikeusperustaista lähestymistapaa on vaikea avata kiinnostavasti miespäättäjille. Järjestöt peräänkuuluttivat selkeyttä, konkretiaa ja esimerkkejä kampanjoihin. Kyse ei ole pelkästään "pehmeiden" teemojen mielenkiintoisuudesta vaan myös esitystavasta. On aihe mikä tahansa, tulisi aina muistaa kertoa, mitä, miksi, miten - ja mitä seuraa, jos asiaa huomioida.