Hallituksen budjettiriihi sai elokuun viimeisellä viikolla tahkottua noin 4 miljoonan euron nousun ensi vuoden kehitysrahoitukseen. Savun hälvettyä jäljelle tehdään vielä lopulliset laskelmat ja mitä käytännössä tiputus suunnitellusta avun kasvuvauhdista oikeasti tarkoittaa.

Tämänvuotinen vääntö muistuttaa parin viikon takaisia yleisurheilun maailmanmestaruuskisojen 5 kilometrin kultakamppailua. Ensin lönkytellään ja kyttäillään 12 kierrosta, kunnes kalkkiviivojen lähestyessä adrenaliinitasot nostetaan kattoon ja katsotaan, kenen kantti kestää. Kesäkuussa ulkoministeriön teettämä yleisötutkimus osoitti, että liki 90 prosenttia suomalaisista pitää kehitysyhteistyötä ja -apua tärkeänä. Heinäkuussa Porin Suomi-areenalla jazz soi ja globaalivastuulle löytyi ymmärrystä.

Valtiovarainministeriön budjettiesitys myöhemmin samassa kuussa piti ensi vuodelle suunnitellun nousun koskemattomana. Elokuun alussa kehitysmaiden auttamista näinä vaikeina aikoina puolustettiin yleisönosastonkirjoituksissa. Sitten toiseksi viimeisellä kierroksella jysähti: puhuttiinkin 140 miljoonan ja jopa 160 miljoonan leikkauksista!

Neljän millin nousua voidaan tulkita joko torjuntavoitoksi, pettymykseksi tai järkytykseksi. Ruotsissa leikataan 15 prosenttia ja Tanskassa tehtiin vain nimelliskorotus, joten Suomen pientä nettonousua luultavasti perustellaan ryhdikkäänä vetona.

***

Toinen tapa tarkastella asiaa on tietysti verrata muiden hallinnonalojen osallistumista säästötalkoisiin. Kehitysavun osuus valtion budjetissa on noin 2 prosenttia ja varsinaisesta, kaunistelemattomasta kehitysyhteistyöstä leikattiin 60 miljoonaa.

Kun hallituksen tavoitteena oli kerätä 200 miljoonan kakku kotimaisen työllisyyden piristyspakettiin (ja lopulta kerättiin 230), niin kehitysrahaleikkaukset muodostavat Ojalan laskuopin mukaan 26 prosenttia tuosta potista. Se kertoo korutonta kieltä hallituksen arvovalinnoista: kehitysmaiden ääni tuskin kuuluu Säätytalon pylväikkösaleissa.

Kirikierrokset osoittivat, että kehitysyhteistyöllä ja siihen tarvittavalla kehitysavulla on laaja suomalaisten tuki. Tällä kertaa se myös kanavoitui viesteiksi ja toiminnaksi. Yli 140 kansalaisjärjestöä mobilisoi omat jäsenensä, tukijoukkonsa ja sidosryhmänsä yhteiseen rintamaan hyvän asian puolesta.

Arkkipiispa vetosi suomalaisiin ja lukuisa joukko yksittäisiä ja yhteistyössä tehtyjä täsmävetoomuksia sinkoili oikeisiin osoitteisiin ajallaan. Erään maakuntalehden päätoimittaja totesi, että budjettikeskustelun kaksi tärkeintä asiaa näyttää olevan ruuan arvonlisävero ja kehitysapu.

Muutos siis viimekertaisen laman jättileikkauksista viimeisten viikkojen tunnelmaan on huikea. Hallitus teki silloin 60 prosentin leikkauksen käytännössä ilman merkittävää vastarintaa. Nyt liki kaikki puolueet joutuivat esittämään näkemyksensä kehitysrahoituksesta ja miten mahdollisiin leikkauksiin suhtaudutaan. U-ländernas sak är vår!

***

Kehitysjärjestöjen näkövinkkelistä heittäytyminen kalkkiviivoilla toi neljännen sijan. Kehitysmaiden hätä on todellinen. Talouskriisien keitoksiin eivät kehitysmaat lusikkaansa pistäneet, mutta kantavat käytännössä siitä kaikkein raskaimmat seuraukset.

Lienee syytä valittaa kilpailutoimikunnan tehtävää hoitavalle eduskunnalle, kun se käsittelee tämän kilpailun tuloksia. Jos Suomen talous käynnistyy jo ensi keväänä, niin pysyminen kasvu-uralla tulee olemaan vähintäänkin haastavaa. Kirikierroksilla oli siis rajarikkoja. Katsotaan myöhemmin eduskuntakäsittelyssä, tuleeko se mitali!

Kirjoittaja on Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepan toiminnanjohtaja