Maalis-huhtikuun aikana globattiin Lapin vaalipiirin edustajista lähes puolet: Johanna Ojala-Niemelä (sd.) 19.3. ja Ulla Karvo (kok.) 20.3. Helsingissä sekä Esko-Juhani Tennilä (vas.) 9.4. Rovaniemellä.

Ojala-Niemelän ja Karvon tapaamiset sain sovittua paremmin Helsinkiin, kun kansanedustajat kuitenkin viettävät suuren osan työpäivistään siellä. Itse olin jo valmiiksi Helsingissä, kun saman viikon alussa osallistuin Kepan järjestämään Toivoa maailman kriiseihin -paneelikeskusteluun.

Karvo ja Ojala-Niemelä ovat Suomen ainoat lappilaiset naiskansanedustajat ja heillä molemmilla on oikeustieteellinen tausta – molemmat ovat varatuomareita. Lisäksi molemmat istuvat perustuslakivaliokunnassa (varsinaisena- tai varajäsenenä) ja Arktisen alueen parlamentaarikkokonferenssin Suomen valtuuskunnassa.

Niissä valiokunnissa, missä Muoniosta kotoisin oleva Johanna Ojala-Niemelä on jäsenenä eivät kehitysyhteistyöasiat ole juuri asialistoilla. Ojala-Niemelä on kuitenkin kiinnostunut kehy-kysymyksistä ja erityisesti lasten asemasta. Hän onkin seurannut Unicefin lasten oikeuksien yleissopimuksen osan (lasten myyntiä, lapsiprostituutiota ja lapsipornografiaa koskevan valinnaisen pöytäkirjan) ratifioimista Suomessa. Tuoreimmat vaiheet löydät eduskunnan sivuilta.

Ulla Karvo istuu suuressa valiokunnassa, missä käsitellään esimerkiksi sellaisen kansallisen politiikan valmistelua, joka liittyy EU-jäsenyyteen. Kehitysyhteistyöasiat ovat esillä suuressa valiokunnassa lähinnä tiedonantoina. Tekemänsä kahden- ja monenkeskisen kehitysyhteistyön lisäksi Suomi toimii myös Euroopan unionin kautta. Osa Suomenkin EU:lle maksamista euroista ohjataan kehitysyhteistyöhön. EU on merkittävä kehitysavun antaja, sillä sen osa koko maailman kehitysavusta on noin puolet.

Karvo pitää kehitysyhteistyötä tärkeänä ja hän oli mukana täysistuntokeskustelussa hallituksen kehityspoliittisesta ohjelmasta marraskuussa 2007. Karvon mielestä kehitysyhteistyö on tärkeää myös ennaltaehkäisevänä työnä ja hän tukee Suomen kehitysavun nostamista YK:n asettamien tavoitteiden mukaisesti 0,7 prosenttiin BKT:sta vuoteen 2015 mennessä.

Esko-Juhani Tennilän tapaamiseen sain mukaan Jukka Juopperin, joka on aikaisemminkin ollut mukana globbaamisissa Rovaniemellä. Pitkässä keskustelussa Tennilä toi esiin myös maailman epäkohtia yleensä. Hänen mielestään kehitysapu on vielä kovin itsekästä, "pyssyuskoa", länsimaiden sanellessa sen ehdot. Kehityspolitiikka on lyhytnäköistä "pakkopullaa" eikä ole aitoa pyrkimystä oikeudenmukaisuuteen.

Tennilän mielestä "tuhokapitalistisen" mallin pitää muuttua, mutta siinä mallissa kehitysapu on tärkeä ja luo turvallisuutta. Siellä missä on nälkää ja kurjuutta, on myös suuttumusta ja väkivaltaa. Pystyykö talousmahti Yhdysvaltain uusi presidentti Barack Obama muuttamaan rakenteita? Pitääkö Euroopan unionin muuttua? Obamassa on toivoa, sanoo Tennilä, mutta rakenteita on vaikea muuttaa, kun suuryhtiöt ovat niin vahvassa asemassa. EU:n pitäisi olla toisen sukupolven tekijä, joka muuttaa maailmaa. Myös YK on tärkeä – se on ainoa taho, jossa ovat kaikki mukana. Maailmassa on jättimäisiä ongelmia, mutta Tennilän mukaan ihmiskunta on yleensä ne ratkaissut. Tarvitaan epäitsekkyyttä ja pitkäjänteisyyttä.

Kaikki tapaamiset kansanedustajien kanssa olivat tunnelmiltaan miellyttäviä ja sisällöltään mielenkiintoisia. Globbaajakin sai uusia näkökulmia kehityspoliittisiin asioihin. Globbaushistorialllisesti tarkasteluna kaikki Lapin vaalipiirin kansanedustajat on nyt globattu ainakin kerran. Positiivisten kokemusten saattelemana on hyvä jatkaa!