Kuntavaalikampanja on kohta kuumimmillaan, mutta Kepassa punotaan jo juonia ensi kevääksi. Alkuvuoden tärkein haaste liittyy hallituksen budjettikehyspäätökseen 2010–2013. Kehyksen kehitysyhteistyömäärärahoihin pitäisi lisätä jo vuodelle 2010 vähintäänkin reilut 50 miljoonaa euroa, jotta Suomi pääsisi EU-tavoitteeseen eli 0,51 prosenttiin bruttokansantulosta.

Eduskunta käsittelee parhaillaan ensi vuoden talousarvioesitystä. Lähetekeskustelussa pari viikkoa sitten ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolainen totesi ilahduttavasti koko eduskunnan "johdonmukaisen ja selkeän kannan" olevan, että 0,51 prosentista vuonna 2010 on pidettävä kiinni, kuten Kepan uutisessa tuoreeltaan kerrottiin.

Salolainen on aiemminkin puhunut nollaseiskan puolesta, mikä näkyy muun muassa hänen globbarisivuilla keräämästä peukkusaaliista. Nyt pitäisi saada myös Salolaisen puoluetoveri, valtionvarainministeri Jyrki Katainen samoille linjoille.

Kävin viime viikolla valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja turvallisuusjaostossa antamassa Kepan lausunnon talousarvioesityksestä. Muutama kansanedustaja tuskaili siellä ihan samaa kuin mekin täällä Kepassa: mistä oikein kiikastaa, kun prosenttiosuus ei nouse riittävää vauhtia, vaikka asialla on eduskunnan vahva tuki ja vaikka valtiovarainvaliokunta joka vuosi kirjaa tavoitteeseen pääsemisen mietintöönsä?

***

Nyt on aika löytää konstit ja keinot tuloksekkaaseen kampanjointiin ensi keväänä. Kehitysministeri Väyrysen suunnalta on kuulunut, että hän aikoo vaatia merkittävää lisäystä vuoden 2010 budjettikehykseen. Tämän vaatimuksen takana myös Kepa ja muut kehitysjärjestöt seisovat – mutta miten parhaiten saamme viestimme kuulumaan?

Vuodesta toiseen olemme soimanneet päättäjiä rikotuista lupauksista ja Suomen kansainvälisen maineen tahraamisesta. Nyt mietimme, pitääkö saarnan sävyyn lisätä vielä annos paatosta, vai etsiäkö muita argumentteja nollaseiskan tueksi. Auttaisiko vetoaminen kansalliseen itsekkyyteen ja miten pitkälle sillä linjalla voimme lähteä? Muutaman vuoden takaiset kakku- ja ruisleipälähetyksemme päättäjät ottivat hyvin vastaan – pitäisikö nytkin siis keksiä jotain annettavaa positiivisessa hengessä? Näin ilmastonmuutoksen aikakaudella sen pitäisi tietenkin olla jotakin vähäpäästöistä – miten olisi vaikkapa intialainen päähieronta, jonka avulla kehymyönteiset energiat lähtisivät virtaamaan?

***

Talouslaman uhatessa joku on naljaillut, että nyt siihen nollaseiskaan sitten päästään, kun bruttokansantulo romahtaa. Näinhän kävi 1990-luvun alussa. Emme kuitenkaan ole manaamassa esiin lamaa. Tosiasia on, että tuo 0,51 % – EU:n minimitavoite vanhoille jäsenmaille – alittuu talouden nollakasvullakin, ellei kehyspäätökseen yhteydessä tehdä merkittävää lisäystä. Puhumattakaan seuraavasta EU-sitoumuksestamme, joka on 0,7 prosentin saavuttaminen vuonna 2015.

Syksyn mittaan selviää, millaista kampanjaa 0,7:n puolesta ensi keväänä käydään. Ja ideoita otetaan vastaan.