Ennen kesälomaansa eduskunta vaati hallitukselta sitoutumista kehitysyhteistyön prosenttitavoitteeseen. Käytännössä siis monet edustajat toimivat kuten taannoisessa massaglobbaustapahtumassa lupasivat eli pyrkivät varmistamaan määrärahojen tasaisen noston kohti 0,7 prosenttia bruttokansantulosta.

Kehitysyhteistyövarat nousivat esille, kun eduskunta hyväksyi valtiontalouden kehykset vuosille 2008-2011. Taustatilanteen käsittelylle loi se, että Vanhasen II hallitus ei ole halunnut sitoutua mihinkään prosenteissa ilmoitettuun bruttokansantulotavoitteeseen ja puhuu vain 370 miljoonan euron yhteenlasketuista lisäyksistä vuoteen 2011 mennessä.

Eduskunnan kannaksi tuli 20. kesäkuuta pidetyssä täysistunnossa valtionvarainvaliokunnan mietintö. Siinä todetaan, että "valtiovarainvaliokunta pitää tärkeänä, että euromääräisten lisäysten ohella hallitus sitoutuu täyttämään 0,51 prosentin kehitysyhteistyömäärärahatavoitteen vuonna 2010".

Mikä on eduskunnan kannan merkitys? Mitä eroa on prosentti- ja euromääräisillä tavoitteilla?

Kannan tulkitsemisessa auttaa ulkoasiainvaliokunnan lausunto. Lausunto voidaan tiivistää seuraavasti: Hallituksen kaavailema euromääräinen nosto vie Suomen kehitysyhteistyövarat 0,51 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2010 mennessä, mutta vain äärimmäisen täpärärästi ja jos Suomen talouskasvu hidastuu kahteen prosenttiin vuodessa.

Toisin sanoen, mikäli hallitus onnistuu talouspolitiikassaan eli pitämään vuotuisen kasvun yli kahdessa prosentissa, ei 0,51 prosenttiin päästä. Vaikka kasvu hidastuisikin on tason saavuttaminen edelleen kiinni pyöristyksistä: kokonaistaloudellisen ennusteen mukaan 0,51 prosenttia bruttokansantulosta vuonna 2010 on 1,001 miljardia euroa, kun kaikki kehitysyhteistyökelpoiset määrärahat ovat yhteensä noin 1 miljardi euroa.

Mitä eduskunnan kannan noudattaminen merkitsisi?

Hallituksen pitäisi tarvittaessa (jos talouskasvu jatkuu reippaana) lisätä kehitysyhteistyömäärärahoja suunniteltua enemmän, jotta 0,51 prosentin tavoite toteutuisi.

Miksi juuri 0,51 prosenttia vuonna 2010?

Kyseistä prosenttiosuutta ei ole vedetty hatusta, vaan se perustuu EU:n yhteiseen linjaukseen kehitysyhteistyömenojen vähimmäistasoista. Toukokuussa 2005 tehdyn päätöksen mukaan ne EU:n vanhat jäsenvaltiot (muun muassa Suomi), joissa kehitysyhteistyö ei ole vielä noussut 0,51 prosenttiin, sitoutuvat saavuttamaan kyseisen tason vuoteen 2010 mennessä. Kyse on välitavoitteesta, joka tähtää 0,7 prosentin bruttokansantulo-osuuteen vuoteen 2015 mennessä.

[Sinänsä on surullista, että jo sovitun tavoitteet täyttämisestä joudutaan vielä vääntämään kättä Suomen hallituksen ja eduskunnan välillä. Tavoite itsessään ei ole erityisen kunnianhimoinen, vaan kuten sanottu, EU:n vanhojen jäsenmaiden minimi. EU-maista Ruotsi, Tanska, Hollanti ja Luxemburg ovat täyttäneet varsinaisen tavoitteen eli YK:n suosituksen 0,7 prosenttia jo aikoja sitten. Erityisen noloa kotimainen kädenvääntö asiasta on sen vuoksi, että vuonna 2010 tulee kuluneeksi tasan 40 vuotta siitä, kun Suomi sitoutui ensimmäisen kerran 0,7 prosentin tavoitteeseen.]

Millaisia muita esityksiä tehtiin?

Kehitysyhteistyövarat olivat esillä myös valtionvarainvaliokunnan mietintöön tehdyissä vastalause-esityksissä. Suurimman oppositiopuolueen sosialidemokraattien esityksen perusteluissa todetaan muun muassa, että "Hallituksen kehitysyhteistyölinjausten mukaan kuitenkin ainoa mahdollisuus täyttää kansainväliset velvoitteemme on epäonnistuminen talouskasvussa, jolloin nyt tehtyjen euromääräisten summien kansantuoteosuus voisi todellisuudessa toteutua. Hallituksen tuleekin sitoutua täyttämään 0,51 prosentin määrärahakehitys vuonna 2010 tarvittaessa lisäämällä kehitysyhteistyömäärärahoja."

Kristillisdemokraattien Bjarne Kalliksen mielestä ulkoasiainvaliokunnan lausunnon "rivien välistä käy ilmi, että sitoumuksemme nostaa määräraha 0,7 prosenttiin BKT:sta ei toteudu, jos vuonna 2010 ollaan vasta 0,51 prosentissa."

Demarit ja kristilliset eivät kuitenkaan tehneet määrärahoista lausumaehdotuksia, joista olisi voitu äänestää eduskunnan suuressa salissa. Vasemmistoliitto vei istuntosalin äänestykseen lausumaehdotuksen, jonka mukaan:

"Eduskunta ei hyväksy kehyspäätökseen sisältyvää päätöstä luopua Suomen aiemmista kehitysyhteistyömääräraha-aikataulusta. Siksi eduskunta edellyttää, että kehitysyhteistyömäärärahat nostetaan vuoteen 2010 mennessä YK:n esittämälle tasolle eli 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Eduskunta myös toteaa, että kehyspäätöksessä ei ole riittävästi huomioitu sitä kasvavaa tarvetta, mitä lähialueyhteistyöhön on Venäjän kanssa."

Vasemmistoliiton esitys kaatui (kuten kaikki muutkin opposition lausumaehdotukset) kevätkauden viimeisessä istunnossa 20. kesäkuuta. Äänestystulos oli 69-114, tyhjiä 1 ja poissa 15.

Pasi Nokelainen & Valia Wistuba

***

Kepan toiminnanjohtaja Timo Lappalainen käsittelee kehitysyhteistyömäärärahoja ja hallituksen linjaa asiassa tuoreessa kolumnissaan Kepan verkkosivuilla.

Määrärahoista puhuttiin myös äänestyksiä edeltäneessä täysistuntokeskustelussa 19. kesäkuuta. Ohessa on otteita kansanedustajien puheenvuoroista sekä valtionvarainministeri Jyrki Kataisen (kok) vastauspuheenvuoro.

Hannes Manninen (kesk), valtionvarainvaliokunnan puheenjohtajan esittelypuheenvuoro: "Valtiovarainvaliokunta pitää niin ikään tärkeänä, että hallitus sitoutuu euromääräisten lisäysten ohella täyttämään 0,51 prosentin kehitysyhteistyömäärärahatavoitteen vuonna 2010." (Kansanedustaja Mikko Kuopan (vas) välihuuto: 0,7 prosenttiahan se oli!)

Jari Koskinen (kok), puolueen ryhmäpuheenvuoro: "Globaalia vastuullisuutta osoittaa myös kehitysyhteistyövarojen lisääminen 370 miljoonalla eurolla."

Christina Gestrin (r), puolueen ryhmäpuheenvuoro:
"Herr talman! Utskottet har haft orsak att ägna ganska mycken tid åt biståndsfrågorna. Vårt mål att nå millenniedeklarationens 0,7 procent av bni måste bestå. Regeringens tidtabell bygger på 0,51 procent år 2010. Regeringen får inte avvika från den här planen. Vi i svenska riksdagsgruppen är glada över att finansutskottet så tydligt uppmanar och kräver att regeringen håller fast vid den utlovade biståndsnivån och vid behov ökar anslagen."

Pentti Oinonen (ps), puolueen ryhmäpuheenvuoro:
"Perussuomalaiset kannattavat kehitysyhteistyötä, jos se tapahtuu kestävien ja tuloksellisten periaatteiden mukaisesti. Aivan liian vähän kiinnitetään huomiota rahoituksen tuloksiin. Väitämme, että miljoona euroa suoraan avuntarvitsijoille yritystoiminnan kehittämiseen ja koulutukseen on paljon tehokkaampaa kehitysapua annettuna suoraan kirkkojen tai Punaisen Ristin kautta kuin nykyinen järjestelmä. Nykyisin kun rahat päätyvät aivan liian usein Kalashnikovin tehtaille. Suomen kirkot ja Punainen Risti ovat vuosia tehneet juuritason työtä, ja näiden tahojen tulisi nimenomaan olla niitä, jotka ohjaavat verorahojamme kehitysapuun."

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok):
"Sosialidemokraattien puheenvuorossa arvosteltiin kovasti muun muassa kehitysyhteistyömäärärahoja. Tämä hallitus tulee korottamaan kehitysyhteistyömäärärahoja 370 miljoonalla eurolla, joka johtaa vaalikauden lopussa 0,55 prosentin bruttokansantuoteosuuteen. Edellinen hallitus korotti 250 miljoonalla eurolla, ja lopputulos taisi olla 0,43. Tavoitteena oli toki 2010 0,7 taso, mutta tietysti tavoitteita voi asettaa, jos niihin ei ole tarkoituskaan pyrkiä. Nyt me pääsemme 0,55:een tämän vaalikauden lopussa, ja 2015 tällä tahdilla me saavutamme sitten 0,7:n tason."

Minna Sirnö (vas):
"Ennen vaaleja vihreät olivat kuulemma ainut puolue, joka pitää kiinni YK:lle annetuista vuosituhattavoitteista ja siitä aikataulusta, että vuonna 2010 Suomen kehitysyhteistyömäärärahojen määrä on 0,7 prosenttia kansantuotteestamme. Kokoustin muutamia viikkoja sitten Berliinissä G8-tapaamisen yhteydessä järjestetyssä parlamentaarikkokokouksessa.

Kokouksessa YK:n edustaja nimeltä mainiten kritisoi Suomen lipsumista kehitysyhteistyön vuosituhatlupauksistaan. Avoimesti Suomea arvostelivat myös muut Pohjoismaat ja eteläisen pallonpuoliskon edustajat. Raukkamaisella kehitysyhteistyösitoumusten hidastamispäätöksellään Suomen hallitus omalta osaltaan vaarantaa perusterveydenhuollon, koulutuksen ja puhtaan veden saannin köyhistä köyhimmiltä eli afrikkalaisilta naisilta ja lapsilta ja samalla hallitus uhraa ihmishenkiä, siis fyysisesti ihmishenkiä, itsekkyytensä alttarille. Ilman apua 200 miljoonaa lasta menettää molemmat vanhempansa seuraavan 10 vuoden aikana.

Ilman apua menetetään kokonaisia sukupolvia inhimillistä ja sosiaalista pääomaa. Ilman apua hiv—aidsin uhreja ei enää lasketa ihmisinä, vaan kylinä tai maanosina. Jokainen vuosi hidastetulla apuohjelmalla hiv—aidsin osalta maksaa viiden miljoonan ihmisen hengen. Ilman apua Afrikan elinkeinoelämä on kriisissä. Arvion mukaan vuoteen 2020 mennessä 29:ssä Afrikan maassa joka yhdeksäs työikäinen kuolee hiv—aidsiin, maataloustyöntekijöistä joka viides. Pelkästään Tansaniassa tarvitaan 45 000 uutta opettajaa aidsiin kuolleitten tilalle jo tänä vuonna. Vuosituhattavoitteisiin liittyvien sitoumusten täyttämisessä ei ole kyse isoista summista, vaan ennemminkin arvovalinnoista. Pääministeri Vanhasen toinen hallitus on päättänyt, ettei sen vaalimiin arvovalintoihin kuulu toisen ihmisen elämän kunnioittaminen. Siksi eduskunnan tehtäväksi jää varmistaa, että rikas Suomi pitää kiinni alkuperäisistä sitoumuksistaan. Kansanedustajina meillä on mahdollisuus osoittaa, että olemme valmiita kantamaan globaalin vastuumme."

Jutta Urpilainen (sd):
Kehysriihestä tuli kehykriisi. Valtiontalouden menokehyksissä ei ole sovittu sitovaa aikataulua kehitysyhteistyön määrärahojen saamiseksi YK:n suosittelemalle 0,7 prosentin tasolle. Myös hallitusohjelmassa aikataulu jätetään avoimeksi. Hallituksen kannattaisikin tutustua ulkoasiainvaliokunnan lausuntoon valtiontalouden kehyksistä. Valiokunta pitää tärkeänä, että 0,7 prosentin tavoitteesta pidetään kiinni ja tavoitteen saavuttamiselle luodaan myös realistiset edellytykset. Lisäksi ulkoasiainvaliokunta lausunnossaan toteaa, että Suomi on sitoutunut EU:n yhteiseen linjaukseen kehitysyhteistyön vähimmäismenoista. Linjauksen mukaan ne jäsenvaltiot, joissa kehitysyhteistyö ei ole vielä noussut 0,51 prosenttiin, sitoutuvat saavuttamaan kyseisen tason vuoteen 2010 mennessä ja jäsenvaltiot sitoutuvat saavuttamaan vuoteen 2015 mennessä kehitysyhteistyötavoitteen, joka on 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta. Hallituksen on siis mielestäni pidettävä kiinni lupauksistaan ja asetettava kehitysyhteistyömäärärahojen 0,7 prosentin tavoitteelle selkeä aikataulu."