Terveiset Brysselistä - Maailmanpankin ja IMF kehitysvastuu?
Sunnuntaina 4.2.2007 saavuin hiljaiseen ja aurinkoiseen Brysseliin. Tulin kaupunkiin eurooppalaisten kansalaisjärjestöjen verkoston euIFInetin tapaamiseen. Verkostoon kuuluu noin 53 järjestöä, jotka seuraavat Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n toimintaa.
Erityisen tarkastelun kohteena on näiden rahoituslaitosten vaikutus köyhimpien maiden kehitykseen ja instituutioiden sisäinen rakenne ja läpinäkyvyys, mm. köyhien maiden äänivallan jakautuminen ja johtajien valintaprosessi.
Konferenssin alkamista odotellessani työstin vaikuttamistyön esitystäni jaettavaksi eurooppalaisten kansalaisjärjestöjen verkoston jäsenille. Tunsin suurta ylpeyttä "maailmamme on sairas" ja "tsunameja ei voi voittaa, köyhyyden voi" -sloganeista. Esittelin vuoden 2006 poliittisen vaikuttamistyön saavutuksiamme ja tämän vuoden toimintasuunnitelmaamme. Verkosto suhtautui tyytyväisyydellä Kepan vaalipakettiin ja viesteihimme...keskustelu heräsi kummasti!
***
Brysselin-matkani kohokohta oli tiistaina 6. helmikuuta, kun osallistuimme IMF:n EU-edustajien alakomitean SCIMF:in kokoukseen, jossa Suomea edustivat Suomen Pankista Olli-Pekka Lehmussaari sekä valtiovarainministeriöstä Inkeri Hirvensalo. Tupa oli täynnä, arviolta 60 ihmistä. Peter Showlan BrettonWoods Project -järjestöstä Britanniasta toimi isäntänä kansalaisjärjestöjen taholta.
Kansalaisjärjestöjen pääviestit koskivat IMF-instituution reformia sekä läpinäkyvyyden vaatimusta niin johtajien valinnassa kuin esimerkiksi kokouspöytäkirjojenkin julkistamisessa. Lisäksi korostettiin kehitysmaiden, erityisesti köyhimpien maiden äänivallan lisäämisen tarvetta IMF:n äänivaltajärjestelmässä.
Keskustelu oli vilkasta ja kansalaisjärjestöt kannustivat EU- edustajia jatkamaan yhteistyönsä ja poliittisten linjaustensa koordinointia. SCIMF:in EU-edustajien taholta tunnustettiin köyhimpien maiden äänen kuulumisen tärkeys ja kannustettiin Etelän kansalaisjärjestöjä lobbaamaan omia hallituksia tämän toteutumiseksi. Intressiristiriidat kun eivät ole yksin EU:n sisäinen tai EU:n ja Yhdysvaltojen välisen yhteistyön ongelma vaan haastetta riittää myös kehitysmaiden välillä. Erityisesti "nousukkaat" kuten Kiina, Intia ja Brasilia ajavat omia talouspoliittisia etuja, jolloin köyhimmät maat jäävät alle.
Suomea edustanut Pekka Lehmussaari kertoi, miten Suomi on ollut esimerkillinen läpinäkyvyyden suhteen. Suomessa edustajamme tapaavat säännöllisesti kansalaisjärjestöjen edustajia ja lisäksi raportit julkaistaan Suomen Pankin verkkosivuilla. Lehmussaari muistutti, että tämä käytöntä vaihtelee suurestikin eri edustustoissa.
IMF-SCIMF:in kokous venyi yli sovitun 30 minuutin, mikä oli kansalaisjärjestöjen näkökulmasta hyvä asia ja osoitti, että kiinnostusta SCIMF:in edustajien taholta löytyy.
Keskustelu olisi voinut jatkua pidempäänkin, mutta Maailmanpankin tapaaminen heti perään pisti vauhtia meihin kansalaisjärjestöjen seitsemän hengen delegaatioon.
***
Maailmanpankin EU-edustajien, Executive Directors (ED) ja kansalaisjärjestöjen tapaamisten voidaan sanoa jo vakiintuneen. Eurodadin johdolla verkosto on tavannut ED:itä ja käynnyt keskusteluja kuuden vuoden ajan. Niinpä monet kansalaisjärjestöjen edustajat tunsivat jo entuudestaan "omat" ED:nsä.
Tapaaminen alkoi klo 11.15. Paikalle oli 11 ED:tä. Suomea edusti Pauli Kariniemi. En ollut tavannut häntä aikaisemmin, joten päätin esittäytyä. Pauli tunsi Kepan ja aikaisemmat edustajat, ja ehdimme vaihtaa muutaman sanan vielä ala-aulassa ennen lähtöä.
Maailmanpankin EU-edustajille pääviestimme koskivat pankin roolia kehityksen edistäjänä. Erityisen keskustelun kohteina olivat energia (ilmastonmuutos), terveys, metsäsektori (Kongon sademetsät) sekä hankkeet (mm. Pakistanin patohanke), joiden kohdalla pankin toiminnassa nähdään ristiriitoja (sanojen/tekojen välillä) tai kehittämistä. Ilmastonmuutoksesta kärsivät eniten köyhät, joten vetosimme uusiutuvien luonnonvarojen vaihtoehtojen tukemisen ja fossiilisten, kivihiilihankkeiden tukemisen vähentämisen puolesta.
Terveysektorilla pankki on parasta aikaa linjaamassa omaa strategiaansa, jota kansalaisjärjestöt ovat kommentoineet. Edelleen näimme puutteita mm. tasa-arvokysymyksen sivuuttamisessa sekä vakuutusmaksuperusteisen terveysjärjestelmän suosimisessa. Aikaisemmat hankkeet osoittavat, että köyhillä ei ole varaa maksaa vakuutusmaksuja ja vastuu julkisten palvelujen tarjoamisesta on valtioiden hallituksilla, ei yrityksillä. Kansalaisjärjestöt toivovat, että pankki ei suosisi yksityistämistä ja vakuutusmaksujärjestelmää vaan julkisen sektorin tukemista.
Pankin vastaus oli, että omistajuus on maiden hallituksilla ja että he pyrkivät vastaamaan maan hallituksen esittämiin toiveisiin. Lisäksi ED:t muistuttuvat, että monissa köyhissä maissa terveysjärjestelmä perustuu yksityisen sektoriin esim. kirkkojen tukena syntyneisiin laitoksiin ja jos nämä ajettaisiin alas, tukiranka rikkoutuisi. Tämä olisi köyhille maille katastrofi.
Lisäksi keskusteltiin Maailmanpankin instituutionaalisesta reformista. Äänestysvallan lisäys köyhimille maille oli myös tässä keskustelussa tapetilla. Maailmanpankilta tuli selkeä viesti kansalaisjärjestöille: oli reformin muoto ja lopputulema mikä hyvänsä, on Eurooppa suurin kehityksen rahoittaja ja siksi emme luovu äänivallastamme.
***
Lisäjännitystä tapaamisille aiheuttivat myös rankat turvallisuusjärjestelyt erityisesti IMF:n päässä, jossa läpivalaisun lisäksi henkilötodistukset, puhelinsoitot, yhteyshenkilöiden saanti paikalle ja listatarkistukset veivät oman tovinsa.
Tästä huolimatta järjestöille jäi hyvät fiilikset ja toivorikkaina odotamme, että myös jatkossa pääsisimme keskustelemaan IMF:n ja Maailmanpankin EU-edustajien kanssa.
